Eilinen lepo tuli tarpeeseen. Olen onnistunut tavalliseen tapaani stressautumaan vähän koko elämästä, mutta asioiden katseleminen ja miettiminen rauhassa, de Mellon lukeminen, sekä kaikkien velvollisuuksien ja ajankäytön suunnittelu sai rentoutumaan taas.

Totesin, että moottoritiesillan kupeessa kulkee kuitenkin kävelytie viereiselle saarelle. Löysin mm. kaupungin rautatieaseman ja kekkasin, missä pysäkki, johon ekana yönä bussi minut jätti ja josta kv-tutor minut haki, oikeasti olikaan. Taas on tullut valokuvattua paljon, täytyy laittaa jossain vaiheessa juttuja näkyville.

Sosiaalinen elämä on aika hyvin vakiintunut näiden Erasmusten kanssa, melkein joka ilta istutaan yhdessä jossain. Eniten aikaa kuluu kuitenkin  espanjalais-ranskalaisen Sonian ja ihan oikeasti täällä opiskelevan ranskalais-espanjalaisen Christopherin kanssa. Espanjalainen rentous ja arkisuus tuntuu helpolta, ollaan tehty viimesinä neljänä iltana ruokaa yhessä. Eilen turkkilaiset, yksi tsekki ja yksi puolalainen olivat keittiössämme, ja nautin kun he osoittivat suosiotaan valituskuorovideolle, jonka näytin (tosin parempilaatuisena kuin tuo linkki). Innostuin, ja näytin pari muutakin videota koneelta, jotka eivät sitten saaneet enää sen kummempaa suosiota.

En silti tiedä, vaikka sosiaalisuus onkin hyväksi sinänsä niin tuntuu, että olen jo vähän vanha noihin bileisiin. Yksi turkkilainen tyttö, maallistunut muslimi, näyttää haluavan tutustua kovasti, mutta pelkään että päädyn lähinnä teeskentelemään kiintymystä, jos yritän tutustua häneen lähemmin. Ehkä joku paikallinen protestanttinen seurakunta kuitenkin olisi luonnollisin sosiaalinen ympäristö, vaikka itse oppi vaikuttaakin minulle monesti todellisuudesta vieraantuneelta.

Varsinaisten opintojen kokoon saaminen tuntuu kuitenkin pikkasen sekavalta. Tänään piti olla kahdeksalta aamulla prykologian joku introluento, ja vaivalloisen heräämisen jälkeen menin paikalle jossa psykologiaa opiskelevan puolalaisen Natalian mukaan luennon piti olla, löytääkseni kyseisen kaverin ihmettelemästä ettei luentoa olekaan.

Pääasiassa kirjoitan tosin gradua (olettaen, että sujuu) ja opiskelen kieltä ekan puoli vuotta ainakin, joten ehkä sillä ei ole kamalasti väliäkään. Jotain kuitenkin on kirjoitettava Erasmus-kurssisuunnitelmaan, joten taidan ottaa pari psykologian peruskurssia ja katsoa, josko ensinkään ymmärrän luennoilla mitään. Tärkeintä on olla ottamatta tippaakaan stressiä asiasta, vaikka kuka tulisi yrittämään selvittää ranskaksi minulta mitä.