Päivät kuluvat ranskaa opiskellessa ja välillä myös Quiziin keskittyessä. Gradun kirjoittamiselle olisi ihan paras sauma, kunhan käytännön ohjelmointityön saisi hanskaan.  Ihmisiä pyörii ympärillä tarpeeksi jotta yksittäisten kohtaamisten epäonnistuminen ei kaada liikaa. Jotkut välittävätkin, mutta eivät liikaa.

Arki etenee hitaasti, enkä saa niin paljoa aikaan kuin toivoisin. Paljon aikaa menee oman epävarmuuden kanssa tahimiseen: mitä olen tekemässä? Kovin paljon on auki. Katselen ympärilleni ja toivon hiljaa, että jokin selkeä ovi aukeaisi, vaikka siitä ei ole suurtakaan aavistusta. Seurailen “omia” ajatuksiani ihmisen kohtaamisesta, vapaudesta, uskosta, ja ehkä löydän oman fokukseni. Silti väsyn täällä kovin nopeasti ihan vain kaikkeen tähän vapauteen, enkä osaa käyttää sitä. Liian usein kulutan vain reikää lattiaan allani. Touhuan kaikkea ns. hyödyllistä, mutta se on tyhjää suorittamista.

Alla vanhaa kirjoitusta joka jäi laittamatta ajoissa.

Isä tuli keskiviikkona 22.10. Ehdimme lähteä Lukasin autolla noutamaan häntä Luxemburgista, jonne kentältä tullut bussi oli hänet jättänyt, väärinymmärrysten takia iskä oli ymmärtänyt ettei jatkoyhteyttä enää tulisi – lopulta se tosin tuli, ja tapasimme vasta Metzissä. Olipa kuitenkin hauskaa moikata naapurivaltiota nopsaan, alle tunti taisi reissuun mennä kokonaisuudessaan.

Torstaina vierailtiin ENIM:ssä, paikallisessa insinöörikoulussa, johon onnistuin siellä opiskelevan naapurini avulla saamaan vierailukäynnin. Isä vaikutti tyytyväiseltä kun sai nähdä miten hänen työtään vastaavia hommia hoidetaan täällä. Sen lisäksi lähinnä syötiin ja käytiin leffassa, plus lauantaina seikkailtiin lähikaupunkiin Amnevilleen polku- ja moottoripyörämuseoon, joka oli lopulta minustakin ihan mielenkiintoinen. Lauantai-iltana selviteltiin vielä talviaikaan siirtymistä täällä, ja mietittiin siirtyykö kännykän kello automaattisesti ja jos se on aamulla siirtynyt niin mistä sen voi tietää. Sunnuntai-aamuna iskän lento läksi.