There’s no reason to believe
Kuuntelen Phil Collinsia ja joka kerta kun kirjaudun WordPressiini, mietin päivittääkö uuteen 2.7 -versioon vai ei. Tykkään tän vanhan WordPressin simppeliydestä (mietityttää, olisiko wordpressin nerokkaana pidetty käyttöliittymätiimi nyt vähän horjahtanut), ja Phil Collins sopii harvaan tilanteeseen yhtä hyvin kuin tähän, jossa oon lähteny puolalaisten luota vähän punaviiniä päässä.
Sen jälkeen, kun olin pyytänyt heitä opettamaan minulle mitä on puolaksi “en leiki teijän kanssa”*, päätin syystä tai toisesta puolalaisten kanssa iltaa viettäessä avata puttyn Patrycjan koneella ja mennä irkkiin. Siellä tuli mieleeni, että soitan niille Julietan musiikkia. Pian oltiinkin jo juttelemassa irkissä Julietan kanssa, joka osoittautui puolantaitoiseksi, ja puolalaiset olivat toki innoissaan. (Minäkin olin, olinhan sentään luonut tämän maagisen yhteyden.)
Tätä kirjoittaessa olen Sonian huoneessa, joka lähti tänään espanjaan. Aamupäivällä käytiin vähän joulushoppailemassa kaupungissa sen kanssa, ja sain kutsun kreikkalaiselta Karolosilta mennä Manun luokse iltaa istumaan, mutta olin liian epäsosiaalisella päällä siinä vaiheessa iltaa kun olisi pitänyt lähteä.
Juteltiin myös aiemmin päivällä Helin kanssa, joka tulee käymään täällä perjantaina. Saa nähdä mitä tästä lomasta tulee, kuinka inhimillinen onnistun olemaan itseäni kohtaan. Saa nähdä, kuinka selkeä on olo 5.1., jolloin tapahtuu seuraava yritys oikeasti osallistua kursseille tässä sosiaalisessa kulttuurissa, jossa en tunne oloani kovin kotoisaksi. Kuinka rohkea onnistun olemaan ranskisten, joiden puhetta en täysin ymmärrä, ympäröimänä, sekä kuinka kauan ja kuinka montaa kurssia jaksan seurata samalla, kuin yritän kirjoittaa gradua?
Olen tykännyt kovasti questionable content -sarjakuvasta, ja inspiroitunut jälleen monesta videosta:
- TED-konferenssi / positive psychology
- wonderingmind42:n ilmastonmuutosvideot,
- MoneyMyths
- Isle of flowers (osa 2)
*Nie bawię się z wami