Eilen pidin edellämainitut kaksi esitelmää ranskaksi ergonomian kurssilla. Eivät ne mikään menestys olleet, mutta sain tyydytystä siitä että sain esitellä quiz-työtäni ja proffa sanoi että hyvä on se, vaikka ei ymmärtänytkään nimenomaisesta käyttöliittymästä ihan kamalasti välttämättä.

Kävin katsomassa postit. Sain superhienon kirjeen, tai oikeastaan multimeediateoksen, Heliltä. Esittelin sen multimeediaosuutta loppuillan aikana ranskiksille. Hitsi.

Sitten istuin ranskalaisten kanssa syömässä päivällistä. En ymmärtänyt mitään, mutta tunsin yhtä lukuunottamatta ihmiset sen verran, että tiesin heidät ystävällismielisiksi joten olin melko rentona. Ehkä sen takia että koin itseni rohkeaksi esitelmien jälkeen.

Läppä lensi ja jossain vaiheessa havaitsin että ne puhuu minusta. En siis ymmärrä vielä paljoakaan, kun ranskikset puhuu epämuodollisesti keskenänsä. Yksi kavereista kertoi sitten erikseen minulle, että oli sanonut toiselle pöydässä olevalle, että tämän toisen pitäis antaa poskipusu minulle. Mistä ikinä syystä. (Pojat ei siis anna toisilleen poskipusuja täällä, tytöt ja pojat vaan keskenänsä.) Totesin siihen, että “vas-y!” (“siitä vaan!”), ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain ranskaksi ranskankielisen ihmisporukan nauramaan vitsilleni.

Myöhemmin illalla oltiin naapureiden kanssa kupposella, ja vaikka oli monta hetkeä kun en ymmärtänyt mistä puhuttiin, onnistuin heittämään pari letkautusta jotka sai porukan nauramaan. Kivaa semmoinen.

Tiistaina oltiin kiipeilyporukan kanssa syömässä – pitkän kaavan mukaan – ja keilaamassa. Punaviiniä ja crème fraîche -pohjainen lohipitsa. Hyvää oli. Sain parhaat pisteet kuusihenkisestä joukostamme, mutta voitto tuntui vähän tylsältä kun en jaksanut oikein tutustua ranskalaisiin seurassamme. Onneksi oli tuttu vaihtariporukka myös siinä.

Tänään on yleislakko. Vähän hiljaista on minunkin luonani.