Päivitys: ilmeisesti ainakin yks ammattitaitoinen asiakaspalveluhenkilö löytyi Helsingin Osuuspankista, Tuuli Lammi taisi olla nimeltään, eka joka kuulosti siltä että pankki ottaa vastuun mokistaan. Soitti puolestani varmistaakseen, ettei ollu erääntyny luottokuntaan laskuja maksettavaksi – sotku näyttäisi pikku hiljaa selviävän.

Tarina alkaa siitä, että marras-joulukuussa havaitsin, että lisää palvelumaksuja ovat alkaneet ottaa Osuuspankissa. Oletin, että tämä johtuu siitä että olin ikääntynyt. Lähetin viestin verkkopankissa, että haluaisin sulkea toisen palvelumaksuja korottavan tilin, joka oli muutoinkin vähällä käytöllä.

Lähettivät verkkopankissa viestin – kuten aina, ilmoittamatta uudesta verkkopankissa olevasta viestistä minulle mitenkään: kertoivat, etteivät voi sulkea tiliä koska on suoraveloituksia. (Eivät toki tarjoutuneet  sulkemaan suoraveloituksia.)

Etsin horror-käyttöliittymästään ja lopulta löysin, miten suoraveloitukset siirretään toiselle tilille. Lähetin uuden viestin pyytäen sulkemaan tilin, ja kertoivat, etteivät voi sulkea tiliä ilman verkkovaltakirjaa – samassa käyttöliittymässä lähettämäni, ihan yhtä vapaamuotoinen viesti joka pyysi samaa asiaa, ei kelvannut. No, lähetin verkkovaltakirjan, etsittyäni sen horror-käyttöliittymästä.

Tammikuun puolivälissä yritin kirjautua verkkopankkiin. Verkkopankki sanoi vaan että “tämä toiminto ei toimi juuri nyt” tms. Tämä toistui reilun viikon ajan. Jaha, en sitten voi maksaa laskuja.  Tänään, puolentoista viikon jälkeen, sain viimein puhelimitse kiinni jonkun verkossa jätetyn soittopyynnön, äidin käynnin konttorissa, ja äidin useamman puhelun, ja vielä yhden oman lisäsoittopyyntöni, jälkeen. Pankkitäti lupas selvitellä ja soittaa mulle huomenna uudestaan.

Ennen kuin tänään en ees tienny, että itse asiassa verkkopankkitunnukset oli suljettu. Oli kuulemma Helsingin Osuuspankkiin sidottu tunnukset, ja kun lähetin valtakirjan sulkea tilin niin sulkivat tunnuksetkin kysymättä. Ja kuinkas muuten, vastuu ongelmasta vieritetään minulle: jos laskut jää maksamatta, oma on ongelmas, ei se meijän vika ole että ollaan kysymättä suljettu sulta mahollisuus maksaa ne.

Ja kaikki tämä siksi, että pankki oli ilmoittamatta alkanut veloittaa minulta palveluista, joita en käyttänyt. Jos asiakaspalveluun olisi kiinnitetty yhtään huomiota, minulta olisi vähintään kysytty, haluanko maksaa tästä palvelusta – tai kun haluan lopettaa maksamasta tyhjästä, en olisi joutunut käyttämään useampaa työtuntia tämän tavoitteen saavuttamiseen. Ottaako oikeasti kaikki tätä p:tä niskaan pankeilta nykyään?

Saa nähä. Onneks meen Suomeen 2vk päästä, tuskin tässä suurta katastrofia ehtii tapahtumaan. Ilman sitä pitäisi kai alkaa etsiä lähintä kaupunkia, jossa on suurlähetystö, jotta voin antaa valtakirjan avata verkkopankkitunnukset, joiden sulkemiseen en ole antanut valtakirjaa.