Perjantaina tulin Suomeen viikon lomalle. Outoa ja erityisen hienoa olla lomalla näin tutussa paikassa. Stressitaso ei ole hetkeen ollut näin alhainen.

Suomalaisuuteen jurouteen on helpompi suhtautua nyt vain kulttuurin osana, helpompi olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Tämä tuntuu Minun maaltani, jossa minä tunnen säännöt eikä minun tarvitse lähtökohtaisesti suhtautua keneenkään alistuvasti tai ulkopuolisesti. Ilma on ihan erilaista, eri tuntuista, raikkaampaa. Sähköpistokkeet onkin suomessa erilaisia kuin Ranskassa, ja hätkähdyin että pitää vastata kaupassa kysymykseen “pankki vai Visa?”.

Lentokoneessa leikittiin suomalais-belgialaisen, neljävee Emman kanssa. Oli kivaa se, ja jaettiin taksi Tampereen keskustaan hänen ja vanhempiensa kanssa.

Perjantaina myös selvittelin aiemmassa tekstissä mainittuja pankkiasioita, epäonnistuin saamaan opiskelijakorttiin tarran, ja näin Minnan ja sen kavereita. Myöhemmin näin vielä Heidin. Illaksi menin ja yöksi Iikun ja Elinan luokse niiden uuteen kotiin joka oli hieno, ja oli hyvä ja rento olla.

Lauantaina käytiin kävelyllä talvisessa maisemassa ja lähetin graduraakileen uuden version. Bussissa löysin itseni miettimästä, että en voikaan puhua mitä sylki suuhun tuo kun kanssamatkustajat voi ymmärtää. Illaksi päädyin Helille, ja sitten Pispalan kirkolle myös Sallan kanssa. Oli hieno ilta, oon melkosen oma itteni Sallan ja Helin kanssa, oli hyvä olla. En oo ikinä niin paljon tanssinut kirkossa! Plus! Näin “kaikki” rakkaat siellä. Ja Plus! Pekka Simojoki tuli pitämään mulle myyntipuhetta, ostin lopulta sen/niien saksankielisen levyn, tuttuja biisejä ja alkanu saksan opiskelu taas houkutella. Ei liikaa kuitenkaan. Puhuttiin myös sen kanssa kirkkopolitiikasta ja käytettävyydestä. Jotenkin se kohtaaminen tuntui erityisen elävältä.

Sunnuntaina tehtiin Talita Kuum!in eli Helin ja Sallan weppisivuja. Niistä tulee hienot. Pelästyin kadulla kun vastaantulevat ihmiset puhuikin Suomea. Illaksi menin Minnalle, syötiin suklaakakkua ja katsottiin Ilenkin kanssa Jesus Christ Superstar, olin yllättynyt kuinka omituisella tavalla se oli hieno. Oleminen oli hyvää, läheistä, nauravaa.

Maanantaina onnistuin saamaan opiskelijakorttiin tarran, näin Krissen, toisen Sallan ja kummipoika-Juhan. Kohtaamiset olivat minusta rehellisiä ja ystävällisiä. Illaksi tulin äitin luo, junamatkalla talitakuum.fi sai muotoaan taas. Illalla juteltiin Minnan kanssa netissä syntyjä syviä. Se teki hyvää.

Eilen tein kaikkea pikkusäläjuttua, enkä oikein muista mitä kaikkea. Otettiin äitistä edustuskuvia ja käytiin ulkona, kirpeässä pakkasessa, joka tuntui yhtä aikaa kivalta ja no, tosi kylmältä. Saunoin.

Tänään olen tapellut Kelan tätien kanssa ja selvittänyt raha-asioita kuntoon. Työstä käy, mutta on ihan mukavaa tehdä äitin luona niitä. Yksin ahdistaisi.