journal: archive

Back to journal main page

Atomipommin pelko oli päästämässä otteensa meistä

Minusta olis jännittävää jos jossain kielessä, niinnnnnnnnkuin telkkarissa olevassa ohjelmassa puhutaan ruotsia, niin olisi semmoinen vieras kieli, jossa    olisi niin monta tapaa sanoa sama asia, että vaikka olisi kuullut sitä kieltä pallllljon, niin ei voisi varmastiiii tietää osaako sitä kieltä vai ei koskaan. Voisi olla myyyös joku sääntö, että toisinaan pitäisi vain keksiä uusia sanoja vanhojen tilalle ettei siitä menosta tullllisi liian ennalta-arvattavaa! Sitten olisi joku vaikka salainen kkkkkäytäntö jonka avulla kuitenkin edes joku oppis niitä uusia sanoja (eihän koko touhussa olisi muuten mitään järkeä). 

Mä olen ylpeä, kun mun koneeseen on tullut uusi ominaisuus! Se nimittäin generoi autenttista änkytystä, kuten ylläolevasta kappaleesta ja varmaan pian tästäkin näkyy. Välillä näppis vaan jää jumiin niin että vaikka nopeesti painaa vaan nappulaa niin silti tulee monta kirjainta samaa.

Kävin kävelyllä Outin kanssa (se oli Taizén reissussa mukana kans). Paljon muita en sitten tänään tavannutkaan, paitsi työkavereita kahvihuoneessa, ne väitteliiiiii linuxista ja windowsista ja ties mistä. Oli jännittävää kuulllllla kerrankin semmoista keskustelua. Päässä soi edelleen Taizén lauluja, sydän joka on täynnä rakkautta ei väsy eikä    väsytä muita.  Minä kyllä väsyn ja varmasti väsytänkin. Ehkä jaksan laittaa tänne kirjoituksen joka kerrrrtoo jotain viksumpaakin taizén reissusta, joskus.

Harmittaa etteiiii voi olla lähempänä ihmmmmisiä.

 Montaa niistä joita muistan. Ja suren siiiitä, etten muista niitä loppuja. 

 Jos uskot, rukoile sen ihmisen puolesta, josta mä olen huolissani nyt. Ja sen toisen.

Mon 2007-06-18 22:54 in nettis No comments #link