journal: nettis

RSS feed

Tiedoksi ihmisten

Halusin kertoa tänne jotain, siitä on jo hetki aikaa. Haluaisin olla yhtaikaa avoin, ja kokonainen: samalla se lapsi joka sisälläni on, ja kuitenkin suora ja todellinen, siinä mielessä aikuinen, että minun on helppo antaa tilaa toiselle ihmiselle ja vain kuunnella hänen kokemustaan.

Olen miettinyt paljon vastuuta viimeisen vuoden aikana, ja siitä löytyvää vapautta. Miljoonasateen biisissä 16 ja 36 Salon Heikki laulaa: "Ja niin minä vasta elämäni tässä vaiheessa saan ensimmäisen vihjeen siitä, mitä on kuolema. Se on sitä, että kasvaa, kasvaa ja kasvaa, kunnes on vain yksi paikka, mihin mahtuu. Ja sitten ei mahdu sinnekään."

Kai se kasvaminen on sitä, että ottaa vastuuta. Vastuu voi olla raskasta, mutta toisaalta sitä ottaessa vapautuu, koska ei tarvitse enää kysellä toisilta lupia ylimääräisiä lupia, vaan voi ottaa sen, mitä haluaa, tai mihin uskoo Jumalan kutsuvan.

Olen stressannut edelleen paljon. Ymmärrys siitä, että vastuunotolla voi myös stressistä vapautua, alkaa kiteytyä minulle. Pidän rajoistani, jotka itse teen ja määritän, kiinni, ja kun olen sitä mieltä että minä lepään nyt, kuuntelen sisintäni, annan soljua ja nautin siitä, että olen vapaa hengittämään just niin päin kuin tahdon.

Pitkälti olen siis stressannut töistä, vaikka onkin ihanaa tehdä töitä, joissa olen melkoisen puhtaasti asiantuntijana eikä kenelläkään muulla ole ainakaan aivan sitä näkökulmaa kuin minulla. Ei sillä, ettenkö kaipaisi palautetta, tai etteivätkö muiden ihmisten mielipiteet vaikuttaisi. Se on silti minun hommani, paikka jossa tiedän, miten palvella.

Ja no, on ollut kipeätäkin, rajojen pystyttämistä, sen miettimistä, miten suhtaudun minuun kohdistuvaan vihamielisyyteen. Miten puolustaudun, kun kuitenkin vaadin haluta, haluan haluta hyvää kun toinen tekee sen vaikeaksi. En osaa jatkuvasti haluta hyvää sellaiselle, mutta haluan ainakin etsiä sitä, miten voisin. Päätin nyt jättää taakse, hetkeksi, yrittää antaa asettua, ottaa etäisyyttä, jos vaikka näkisin paremmin.

Lähden Metziin, Ranskaan syyskuun alussa ERASMUS-vaihtoon. Kirjoittelen sitten sieltä tähän nettikseen tai ehkä teen uuden. Valmistelut on melkoisen kesken. Kämppä pitäisi alivuokrata, eikä uusi kämppä ole vielä varmistunut, ja on vaikka mitä mitä haluan saada jotenkin erinäisin tavoin valmiiksi ennen lähtöä. En halua, että siellä ollessa tuntuu, että asiat ovat kesken.

Mutta alan olla levollinen siitä kaikesta. Luulen, että aika riittää. Ja minulla on paljon rakkaita ihmisiä, joiden lähellä voin oleilla.

Aika onnellista nyt.

Mon 2008-07-21 22:31 in nettis No comments #link

Vapaudesta ja uskosta

Oli tämä tyttö, joka silloin joskus oli minulle turvana, vuosia. Hän opetti minulle jotain vapaudesta (turvallisuudesta), mutta vähitellen alkoi tuntua, että ehkä vapauteni oli liikaa hänelle. Tai ehkä se oli erilaista. Ehkä, kun kasvaisimme riittävästi, ehkä sitten voisi taas katsoa silmiin suoraan ja katsella ilolla mitä Jumala on kummassakin (erikseen) tehnyt.

(Minun vapauteni kulki pelon voittamisen kautta, oman pään sekaisuuden voittamisen kautta, ihmisten hyväksynnän vastaanottamisen oppimisen kautta, nämä asiat olivat kai tytöllä jo selvempiä. Vaikka oliha hän omalla tavallaan arka ihmisten edessä hänkin.)

Sitten ei enää oltu yhdessä paljon koskaan, opin löytämään turvani ja vapauteni itsenäisemmin, opin luottamaan muihinkin ja puhumaan muidenkin ihmisten kieliä, niin että voisin vähä vähältä jakaa rakkauttani avoimemmin - halusin oppia olemaan niin avoin kuin mahdollista (saamani) rakkauden kanssa, silti loukkaamatta, lupaamatta turhia, puhumatta liikaa. Antaen tilaa. Toisaalta halusin olla myös ylikuuntelematta, taittamatta liikaa itseäni alistuneeksi: tukehduttamatta itseäni, elää vapaana, ja jos minusta oli kiinni, suostua jakamaan vapautta muillekin.

Vapaudesta tuli mulle sellainen Tärkeä asia. Oli muitakin sanoja, niinkuin luottamus ja suhde toisiin ja Iskään mikä on ylhäällä ja muualla, Jeesukseen, siihen jolla on Kristus tittelinä. Vapaus oli kuitenkin jotenkin selkein, sen ymmärti kuka tahansa ilman selittämistä, vaikkei ehkä kokonaan. Se oli tässä elämäni vaiheessa tärkein Jumalan nimi minulle, minun Herra Vapauteni taikka ihan vaan Jeesus, josta sanottiin, että vapauteen hän meidät vapautti (Gal. 5:1).

Vapaus tuntui syvenevän, sille tuli vain enemmän ulottuvuuksia, ja aloin toivoa että voisin oppia kertomaan tästä vapaudesta. Toisille ihmisille, ajattelin että vapaus oli sellainen asia, että jos SEN näyttäisi lähellä oleville, ehkä heidät saisi ymmärtämään jotain siitä, mitä uskoin (ja toivoin) olevan Jumalan sydämellä. Että koko vapaus löytyisi pohjimmiltaan siitä käsin syvimmin, että on Jeesuksen kanssa. Ehkä sitten heissä syttyisi rakkauskin, se mitä olin minäkin saanut maistaa. Sen seurauksena ei täydellistä vapauttakaan (toistenkaan ihmisten täydellistä vapautta) tarvitsisi pelätä. Ehkä sitten hetken olisi lämpimämpää täällä.

Heti aloin kyseenalaistaa näitä ajatuksia, kun ne sain ulos. Pelkäsin oman kieleni sekoittuvan, ihmisten ymmärtävän eri tavoin, katsovan, että olen naiivi, tai kysymään, että eikö siihen vapauteen voisi muutakin tietä olla kuin se Jeesus. Sitä kysymystä oli kuulunut niin paljon. Mietin, mitä siihen vastaisin. (Ei kukaan muu voisi vapauttaa ihmistä ihmisen omasta pahuudesta. Synnistä. Kaikissa muissa ihminen joutuu itse pyristelemään irti eikä koskaan vapaudu, joutuu syyttelemään itseään kun ei itse saa edistystä aikaan - vain Jeesuksen kanssa ollessa vapauden saisi ilmaiseksi.)

Olinhan Hyvin Kesken koko ajatuksen kanssa itsekin. Miten minä voisin suhtautua eri tapoihin nähdä se, mikä on oikein? (Helposti kuulemma käy niin, että joku yrittää sitten omia oikeuden ja totuuden, ja taas on vapaus hukassa; Isä vapautti myös ylpeydestä.)

Uskoin, että Jeesuksen kanssa voisin lähestyä absoluuttista oikeaa (oikeudellisuutta), silti yhtaikaa ollen niin vapaa kuin nyt yleensä itse osaan olla. Nähdä oikeus rakkautena, joka ei sitoudu muotoihin, vaan vapauttaa luovuuden. Silti ollen turvallinen, sitoutuen yhteen ainoaan Jumalaan, joka ei muutu.

Ja edelleen olin täynnä kysymyksiä. Jotenkin (en kyllä paljoa) ymmärsin sitä tanskalaista Sööreniä¹ , joka pysyi loppuun asti kai aika epävarmana. Kuitenkin kristinusko tuntui minulle monimutkaiselta asialta, liian suurelta asialta, miten uskaltaisin sitä muille tuoda, kun en sitä itsekään tuntenut, en riittävän hyvin, en kaikkia seurauksia. En nähnyt muutakaan tietä, kuin luottaa Jumalaan, tämä oli ainoa vapaus, mikä minusta oli aito. Halusin luottaa siihen koska en voinut tässä vapaudessa nähdä, ainakaan sinällään, säröjä. Mihin muuallekaan menisin? (Joh 6:68)

Ohho, löytyipä vapauteen.com tätä kirjoittaessa. Aika luterilaista (?), mutta asiaa joka tapauksessa.

 ¹Søren Kierkegaard

Tämän tekstin lisenssi on public domain: ylläolevaa kirjoitusta saa muokata, ja muutoinkin tehdä, mitä lystää. 

Sun 2008-04-06 23:14 in nettis No comments #link

Atomipommin pelko oli päästämässä otteensa meistä

Minusta olis jännittävää jos jossain kielessä, niinnnnnnnnkuin telkkarissa olevassa ohjelmassa puhutaan ruotsia, niin olisi semmoinen vieras kieli, jossa    olisi niin monta tapaa sanoa sama asia, että vaikka olisi kuullut sitä kieltä pallllljon, niin ei voisi varmastiiii tietää osaako sitä kieltä vai ei koskaan. Voisi olla myyyös joku sääntö, että toisinaan pitäisi vain keksiä uusia sanoja vanhojen tilalle ettei siitä menosta tullllisi liian ennalta-arvattavaa! Sitten olisi joku vaikka salainen kkkkkäytäntö jonka avulla kuitenkin edes joku oppis niitä uusia sanoja (eihän koko touhussa olisi muuten mitään järkeä). 

Mä olen ylpeä, kun mun koneeseen on tullut uusi ominaisuus! Se nimittäin generoi autenttista änkytystä, kuten ylläolevasta kappaleesta ja varmaan pian tästäkin näkyy. Välillä näppis vaan jää jumiin niin että vaikka nopeesti painaa vaan nappulaa niin silti tulee monta kirjainta samaa.

Kävin kävelyllä Outin kanssa (se oli Taizén reissussa mukana kans). Paljon muita en sitten tänään tavannutkaan, paitsi työkavereita kahvihuoneessa, ne väitteliiiiii linuxista ja windowsista ja ties mistä. Oli jännittävää kuulllllla kerrankin semmoista keskustelua. Päässä soi edelleen Taizén lauluja, sydän joka on täynnä rakkautta ei väsy eikä    väsytä muita.  Minä kyllä väsyn ja varmasti väsytänkin. Ehkä jaksan laittaa tänne kirjoituksen joka kerrrrtoo jotain viksumpaakin taizén reissusta, joskus.

Harmittaa etteiiii voi olla lähempänä ihmmmmisiä.

 Montaa niistä joita muistan. Ja suren siiiitä, etten muista niitä loppuja. 

 Jos uskot, rukoile sen ihmisen puolesta, josta mä olen huolissani nyt. Ja sen toisen.

Mon 2007-06-18 22:54 in nettis No comments #link

Summer, all that jazz

Kesä on ollut erilainen ku muut kesät koskaan. Tajusin sen just. No niin, oon töissä joista nautin, päivillä on rytmi. On yhteys moneen muuhun kristittyyn ja muutenkin, elämässä on ihmisiä. On ollu Timoteus-kesäraamattupiiri Hervannan kirkolla jota oon (jossain mielessä) vetäny.

Sitten kuitenkin kesän on tehny enemmän sarja pieniä tapahtumia. Kohtaamisia, keskusteluja enemmän tai vähemmän ennestään tuntemattomien kanssa. Tän viikonlopun olin Iikun vanhempien luona kesäjuhlissa, edellisen Mikon perheen mökillä toisenlaisissa. Molemmat avasi ajatuksia monien, sinänsä enemmän tai vähemmän pieniltä vaikuttavien keskustelujen kautta.

Ne pienet tapahtumat on kai pitkälti mahdollistanut se, että elän hyvin pitkälti ihan omista lähtökohdista nyt. Ekaa kertaa elämässä oon periaatteessa yksin, mut se, että ei ole ketään tiettyä keneen tarttua kun epävarmuus iskee, ei haittaakaan! Kaiketi kyse itsenäisyyden vahvistumisessa on siitä, etten vaan enää pelkää ihmisiä niinkään paljon ku ennen. Niitä on helpompi kohdata.

En nyt yritä sanoo et olisin kasvanu jotenkin erityisen vahvaksi, koska en ole. Syntinen edelleen, enkä edes suurinta osaa ajasta tajua kuinka paljon asiat menee aina sivuraiteille. En jaksa välittää kenestäkään sillä tavalla, kun periaattees haluaisin - ja siis, sillä tavalla välittäminen olis hyväksi mullekin. Harvoin oikeastaan ees oon niin hereillä, että tajuaisin jotenkin käsiintuntuvasti sen syntisyyden. Tarpeaksi usein kuitenkin sen oman perustavanlaatuisen TYHMYYDEN näkee kirkkaasti. Ja niinhän päin se joo meni, että syntien tekeminen vaan osottaa syntisyyden, on seurausta syntisyydestä.

Moni uskonasioista käyty keskustelu on tehny rohkeammaks puhua avoimesti niistäkin - ei sillä, etten edellee kokis olevani fataalisen hämmentyny. Meistä riippumaton rakastaa meitä niin järjettömän paljon, että antaa itsensä - kaikkensa - meidän puolesta. Kristinuskon ytimessä on suunnattoman rikkaalla tavalla totuus siitä, mitä on suhde Jumalaan ja mitä rakkaus ihmisten välillä voi olla. SE Raamatussa, kaikkien arkea tuhoavien epäilysten keskellä, iskee.

Keskiviikkona Tallinnaan, yksi yö hostellissa, siitä Saarenmaalle, jossa iskä, Emil ja Leena lomailevat. Parin päivän lomailu, toivottavasti saan sen ihanan eesti keel soinnun soimaan päähäni siinä ajassa. Se on kaunis kieli, vaikkei mitään tajuukaan.

Sit viel, oon ostanu paljon kivoi levyi. Massive Attackia, Fiona Applea, Magnolia soundtrackin, Juha Tapion 'Tuulen Valtakunnan', Eden's bridgeä, Django Reinhardtin säveltämää jazzia. Tänään pihakirppikseltä suomipop-kokoelma SoundiCD 1997:n. :)

Sun 2006-07-23 21:28 in nettis 1 comment #link

runoilijat

Olin tänään runokahvilassaa taas. Oivalsin jotenkin jälleen (tuntuupa insinööriltä sanoa tämä), että kone tai internet tosiaan ei ole mikään sisältö sinällään. Aiemmin toteutin pahaa tapaani jäädä surffailemaan mitä turhimmilla sivuilla, etsien pelkästään jotain, mihin tarttua, kun en itse jaksanut oikein ottaa elämästä otetta.

Runoissa oli sisältöä, elämän makua - tai ehkä jopa enemmän runoilijoissa, joita pääsin katsomaan kutkuttavan läheltä, kuuntelemaan hihityksiä. Yliopistossa ja vieläpä tie-to-jen-kä-sit-te-ly-tie-det-tä opiskellessa olen oppinut vaivihkaa ajattelemaan tekemiskeskeisesti, tämä oli terveellinen maan pinnalle palautus (human being, not human doing, joku sanoisi). Toisaalla elämässä olen kyllä halunnut ymmärtää ihmistä lähelläni, mutta sekin on ollut jonkinlainen suorite.

En osaa oikein selittää, mutta on niinkuin olisi mullanmaku suussa. Se on pehmeää, hyvin yksinäisen päivän jälkeen.

Wed 2006-03-29 00:08 in nettis No comments #link