Kesä on ollut erilainen ku muut kesät koskaan. Tajusin sen just. No niin, oon töissä joista nautin, päivillä on rytmi. On yhteys moneen muuhun kristittyyn ja muutenkin, elämässä on ihmisiä. On ollu Timoteus-kesäraamattupiiri Hervannan kirkolla jota oon (jossain mielessä) vetäny.

Sitten kuitenkin kesän on tehny enemmän sarja pieniä tapahtumia. Kohtaamisia, keskusteluja enemmän tai vähemmän ennestään tuntemattomien kanssa. Tän viikonlopun olin Iikun vanhempien luona kesäjuhlissa, edellisen Mikon perheen mökillä toisenlaisissa. Molemmat avasi ajatuksia monien, sinänsä enemmän tai vähemmän pieniltä vaikuttavien keskustelujen kautta.

Ne pienet tapahtumat on kai pitkälti mahdollistanut se, että elän hyvin pitkälti ihan omista lähtökohdista nyt. Ekaa kertaa elämässä oon periaatteessa yksin, mut se, että ei ole ketään tiettyä keneen tarttua kun epävarmuus iskee, ei haittaakaan! Kaiketi kyse itsenäisyyden vahvistumisessa on siitä, etten vaan enää pelkää ihmisiä niinkään paljon ku ennen. Niitä on helpompi kohdata.

En nyt yritä sanoo et olisin kasvanu jotenkin erityisen vahvaksi, koska en ole. Syntinen edelleen, enkä edes suurinta osaa ajasta tajua kuinka paljon asiat menee aina sivuraiteille. En jaksa välittää kenestäkään sillä tavalla, kun periaattees haluaisin - ja siis, sillä tavalla välittäminen olis hyväksi mullekin. Harvoin oikeastaan ees oon niin hereillä, että tajuaisin jotenkin käsiintuntuvasti sen syntisyyden. Tarpeaksi usein kuitenkin sen oman perustavanlaatuisen TYHMYYDEN näkee kirkkaasti. Ja niinhän päin se joo meni, että syntien tekeminen vaan osottaa syntisyyden, on seurausta syntisyydestä.

Moni uskonasioista käyty keskustelu on tehny rohkeammaks puhua avoimesti niistäkin - ei sillä, etten edellee kokis olevani fataalisen hämmentyny. Meistä riippumaton rakastaa meitä niin järjettömän paljon, että antaa itsensä - kaikkensa - meidän puolesta. Kristinuskon ytimessä on suunnattoman rikkaalla tavalla totuus siitä, mitä on suhde Jumalaan ja mitä rakkaus ihmisten välillä voi olla. SE Raamatussa, kaikkien arkea tuhoavien epäilysten keskellä, iskee.

Keskiviikkona Tallinnaan, yksi yö hostellissa, siitä Saarenmaalle, jossa iskä, Emil ja Leena lomailevat. Parin päivän lomailu, toivottavasti saan sen ihanan eesti keel soinnun soimaan päähäni siinä ajassa. Se on kaunis kieli, vaikkei mitään tajuukaan.

Sit viel, oon ostanu paljon kivoi levyi. Massive Attackia, Fiona Applea, Magnolia soundtrackin, Juha Tapion 'Tuulen Valtakunnan', Eden's bridgeä, Django Reinhardtin säveltämää jazzia. Tänään pihakirppikseltä suomipop-kokoelma SoundiCD 1997:n. :)

July 23, 2006 21:28 in nettis

Comments

hankku wrote on July 28, 2006 at 15:43:

Susta on vaan tullu niin tollai. Pidä se, Olli.

Add comments

(Comments to entries older than 3 days are moderated. They will appear on this page once I approve their publishing. Sorry for the inconvenience.)

What is this?

A Christian student writing about life, faith, software etc. both in English and in Finnish. Some photos and poetry, too. Not thinking much about whether I'm being interesting or not. See also my work blog: Moodle Quiz UI

Please comment. Anything :).

Helsinki time, GMT+2.