Back to the newest entries in Olli's Journal

previous entry | next entry

Tiedoksi ihmisten

Halusin kertoa tänne jotain, siitä on jo hetki aikaa. Haluaisin olla yhtaikaa avoin, ja kokonainen: samalla se lapsi joka sisälläni on, ja kuitenkin suora ja todellinen, siinä mielessä aikuinen, että minun on helppo antaa tilaa toiselle ihmiselle ja vain kuunnella hänen kokemustaan.

Olen miettinyt paljon vastuuta viimeisen vuoden aikana, ja siitä löytyvää vapautta. Miljoonasateen biisissä 16 ja 36 Salon Heikki laulaa: "Ja niin minä vasta elämäni tässä vaiheessa saan ensimmäisen vihjeen siitä, mitä on kuolema. Se on sitä, että kasvaa, kasvaa ja kasvaa, kunnes on vain yksi paikka, mihin mahtuu. Ja sitten ei mahdu sinnekään."

Kai se kasvaminen on sitä, että ottaa vastuuta. Vastuu voi olla raskasta, mutta toisaalta sitä ottaessa vapautuu, koska ei tarvitse enää kysellä toisilta lupia ylimääräisiä lupia, vaan voi ottaa sen, mitä haluaa, tai mihin uskoo Jumalan kutsuvan.

Olen stressannut edelleen paljon. Ymmärrys siitä, että vastuunotolla voi myös stressistä vapautua, alkaa kiteytyä minulle. Pidän rajoistani, jotka itse teen ja määritän, kiinni, ja kun olen sitä mieltä että minä lepään nyt, kuuntelen sisintäni, annan soljua ja nautin siitä, että olen vapaa hengittämään just niin päin kuin tahdon.

Pitkälti olen siis stressannut töistä, vaikka onkin ihanaa tehdä töitä, joissa olen melkoisen puhtaasti asiantuntijana eikä kenelläkään muulla ole ainakaan aivan sitä näkökulmaa kuin minulla. Ei sillä, ettenkö kaipaisi palautetta, tai etteivätkö muiden ihmisten mielipiteet vaikuttaisi. Se on silti minun hommani, paikka jossa tiedän, miten palvella.

Ja no, on ollut kipeätäkin, rajojen pystyttämistä, sen miettimistä, miten suhtaudun minuun kohdistuvaan vihamielisyyteen. Miten puolustaudun, kun kuitenkin vaadin haluta, haluan haluta hyvää kun toinen tekee sen vaikeaksi. En osaa jatkuvasti haluta hyvää sellaiselle, mutta haluan ainakin etsiä sitä, miten voisin. Päätin nyt jättää taakse, hetkeksi, yrittää antaa asettua, ottaa etäisyyttä, jos vaikka näkisin paremmin.

Lähden Metziin, Ranskaan syyskuun alussa ERASMUS-vaihtoon. Kirjoittelen sitten sieltä tähän nettikseen tai ehkä teen uuden. Valmistelut on melkoisen kesken. Kämppä pitäisi alivuokrata, eikä uusi kämppä ole vielä varmistunut, ja on vaikka mitä mitä haluan saada jotenkin erinäisin tavoin valmiiksi ennen lähtöä. En halua, että siellä ollessa tuntuu, että asiat ovat kesken.

Mutta alan olla levollinen siitä kaikesta. Luulen, että aika riittää. Ja minulla on paljon rakkaita ihmisiä, joiden lähellä voin oleilla.

Aika onnellista nyt.

July 21, 2008 22:31 in nettis

Comments

No comments yet

Add comments

(Comments to entries older than 3 days are moderated. They will appear on this page once I approve their publishing. Sorry for the inconvenience.)

Your comment: Name: Website: E-mail:

Enter the string of characters appearing in the picture: Remember Me