Kirjottelin Erasmus-matkakertomuksen, tai kokosin kaikkea mitä tänne olen kirjoitellut. Tuleepahan sitten nekin rahat sieltä toivottavasti. Haha, osoittaakseni kuinka ranskantaidot olivat kohentuneet tuli sitten unohdettua sinne kirjoitusvire jos toinenkin! Löydätkö?
Erasmus-matkakertomus:
The last night in Metz.
I’ve been inviting people to see me during the last week for several occasions, and despite me trying to organize things, everybody came tonight. The surprise was great – I would have been stressed about it had I known beforehand. The party ended just minutes ago, and I feel I had nothing to do with organizing it. Vincent brought chairs, some drank tea, some vodka, some wine, some beer, but nobody seemed too drunk at any time (some pistachio shells flew around the room during the night though). I offered everything I had in the cabinets (pistachios, sunflower seeds, eggs, soup, …) and people brought their own stuff. Lukas made omelettes. Some French people joined in at one point of the evening.
They gave me a book with photos and writings and drawings from everybody as a gift, and I feel like I have gotten way much more attention than I ever could have deserved. I feel too glad about it all to be cynical, it was beautiful. They made me sad for the fact that I am leaving so soon. :) There was quite a mess here but people cleaned up before they left and told me they’re coming again at eight in the morning to help me clean up! (The cleaner lady will organize an inspection at ten in the morning.) Wow.
Tomorrow to Poland, at around 17 hours.
Heräsin tänään ääneen. Niinku joku olis koputtanut, ovelle. Avasin oven ja siellä oli siivooja, se pyys anteeks kun äijät tekee remonttia keittiössä.
Pari minuuttia myöhemmin ovelle koputettiin taas. Tai siis ei taas, no kuitenkin. Sisään tuli kiltin oloinen vanha ranskalainen rouvashenkilö, joka sanoi:
- HEI OLEN GESTAPO (la directrice) JA TULIN RAIDAAMAAN KÄMPPÄSI NÄIN AAMUSELLA, MISSÄS KUNNOSSA TÄMÄ MIELESTÄSI ON?
- Sori tota mä just heräsin tässä, umm…
- HUI ONPAS OIKEIN KAMALASSA (lamentable) KUNNOSSA TÄMÄ, NO EN ANNA KIRJALLISTA VAROITUSTA MUTTA SUULLISEN SAAT, KAS NÄIN
- *Naurahtaa* no tota, itse asiassa…
- EI OLE HAUSKAA TÄMÄ! PERJANTAINA TULEN UUDESTAAN JA SITTEN KATSOTAAN.
- No, selv…
En ehtinyt lauseeni loppuun, kun täti sulki oven perässään. No vähän oli ehkä väritetty toi kuvaus, joo, mut periaattees. Ei se oikeasti huutanutkaan. Luin tosiaan syksyllä vuokrasopimuksesta ihmeissäni että niillä tosiaan oikeasti on oikeus tehdä tupatarkastuksia, mutta ei ennen tätä ollut osunut kohdalle.
Jäin pohtimaan tilannetta. Oli hauskaa että onnistuin suhtautumaan tätiin niin huvittuneesti, kun se yritti olla uhkaava. Onneksi olen hidas suustani (erityisesti ranskaks), olisin muuten voinut sanoa sille vaikka:
- Hei kuule. MÄ maksan TEILLE tästä kämpästä, ja tää on sitä paitsi ihan puhdas! Että jotain rotia. No vähän on kamoja kyllä pöytä täynnä, mut periaatteessa, kuvitteletteko oikeesti että siivoon vaan koko ajan tätä enkä muuta tee? Mutta kun nyt tulit kysymään mun mielipidettä, niin miksi täällä on paskat keittiöt, ettekä nettiyhteyttäkään ole vielä saaneet aikaiseksi puheista huolimatta, ja mikä läppä tää “jääkaappi” on hei?
No, onneks ei tullut viime viikolla käymään, kun Minna oli vierailemassa. Vieraiden pitäminen kämpässä kun on kielletty vuokrasopimuksessa… Oikeasti tosin, on se kiva kun meistä pidetään huolta näin rakastavasti, meidän hyväkshän ne vaan kattelee perään vähän tollai, ja kämppäkin on oikeasti kiva. Kivasti.
päivitys:
18:42:38 <pilpi> oli muuten ton aamuisen metelin ansiosta ilmestyny keittiöön ROSKIS
18:42:55 <pilpi> ilmesesti ovat kyllästyneet siihen et väki jättää roskansa sinne ja sit sulkevat keittiön
18:43:05 <pilpi> aika industrial-grade jopa
18:43:15 <pilpi> tosin pelkästään meijän kerrokseen ilmesesti :D
18:43:46 <pilpi> oltiin ongelmallisin kerros sit
Tongue twisters in Finnish. Couple of times I have been asked if Finnish has tongue twisters, and I have failed to remember any.
I find the kind with lots of declinations (declensions) particularly interesting (I found the translations on the page rather poor):
* According to Yahoo! Answers, alternative translations include “even with its quality of not being possible to be made irrational.” and “not even when taking into account his/her/its way/ability/tendency of not disorganizing” but I think they are wrong.
(Stopped using Flock after realizing YouTube does not work in it, although other Flash videos do.)
Olin sitten tänään kuuden tunnin lounaalla.
Yliopisto järkkäsi semmoisen kampanjan, Devine qui vient manger dimanche?, että ranskalaiset perheet voi ilmoittautua tarjoamaan lounasta ulkomaalaisille opiskelijoille tutustumisen merkeissä.
Perhe oli kovin kiva, ja osoittautui että niiden tytär on Tampereella opiskelemassa saman aikaa kuin minä olen täällä. Skypetettiin sen kanssa sitten.
Syömään oli yllättäen kanssa kutsuttu tsekkityttö joka osottautu asumaan mun yläkerrassa, hauskaa oli se.
Lounas koostui aperitiiveistä, (blinejä + dippiä + shampanjaa/kuoharia), pääruokana oli seitiä kastikkeessa, jälkiruokana kotitekoista Galette de Roi:ta (“kuninkaanpiiras”), jonka sisältä tsekkityttö löysi posliinisen pikku figuurin jonka perusteella todettiin että hän on nyt sitten kuningatar.
Viiniä oli tarjolla riittävästi ja tunsinkin itseni jossain vaiheessa pikkuisen humaltuneeksi. Saimme kutsun myös lähikaupungissa olevaan jazz-konserttiin.
Nyt olen ihan naatti. Viimeiset, öö, kolme päivää aikamoista sosiaalisuutta. Kivaahan se, mutta kyllä sitä tulee välillä jännittäneeksikin sen verran että vie voimat.
Olen keräillyt vähän aikaa kaikenlaista pientä infoa, josko tästä olisi hyötyä tuleville vaihtareille. Lisäksi tein Erasmus-tagin tähän blogiin niin on helpompi löytää kaikki tämä. (Osittain kerätty myös maileista joita lähetelty tänne potentiaalisesti tulevalle opiskelijalle.)
Muokattu 28.1.: lisätty tieto Thionvillen kirpparista.
Elämä alkoi tasaantua kun ihmisiäkin alkoi olla ympärillä. Kuitenkaan ihan omanlaisia ihmisiä ei lähelle löytynyt, mutta läheisyyttä kuitenkin riitti tarpeeksi, jotta eläminen tasaantui. Aloin käydä luennoilla, joista lopulta jäi jäljelle vain ranskankurssi ja yksi psykologiankurssi, jota en sitäkään ajatellut lopulta suorittaa. Keväällä olin oman alan, ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen kursseilla, mutta en taida niistäkään saada suorituksia – kielitaidolle olivat kuitenkin kovin arvokkaita. Gradutyö sai sosiaalisen elämän ohella prioriteetin.
Lopulta kaikki suuremmat käytännön asiat tuli hoidettua:
Flunssasta huolimatta siis raahasin itseni luennolle tänään. Omat arviot siitä olenko oppinut ranskaa vai en olivat taustalla kun johdanto ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutukseen alkoi. Gabriel Michel veti kurssin keskustelevalla tyylillä, ja jännitin mutta osasi myös luoda ystävällisen ilmapiirin. Yllätyksekseni oli helpohkoa osallistua jossain määrin keskusteluun ja sisältö oli kovin mielenkiintoista – perus-HCI-asiaa, mutta mutta proffa puhui siitä ergonomiana, joka minulle on vähän oudompi termi.
Edelleen kielen seuraaminen vei suuremman osan energiasta ja neljä tuntia paukutusta oli vähän liikaa, harmitti etten pystynyt olemaan enempää messissä. (Siitä, että Metz lausutaan täällä mezz, jotakuinkin kuin englannin kielen sana mess, tuottaa ihan loputtomasti puujalkavitsejä. Vähän kuin se että olen suomalainen, Finn.)
Nämä ihmiset, tai monet heistä, ovat lämpimiä, minulle uudella tavalla. Toki toiset ovat vain pinnallisesti ystävällisiä, esim. työn puolesta. Yleisesti ottaen nautin kuitenkin kovasti siitä, kuinka ympärillä olevat käyttäytyvät, kuin olettavaisivat minun olevan hyvä, ja niin minun on helpompi ollakin hyvä ja itsevarma. Ihan kuin täällä itsevarmuus, rauha olisi enemmän normaalitila, todellisuus, kun taas suomalaisessa kulttuurissa varmuus on jotenkin ohuempaa, jotain jonka alta löytyy todellisempi epävarmuus ja melankolia.
Tänään communication-/viestinnänluennolla opettava, ehkä kolmi-nelikymppinen nainen tuntui olevan kovin itsevarma, mutta silti jonkinasteisesti näkyvästi hauras, hyvin vahvasti ja aidon oloisesti läsnä. Ja hänen ranskansa oli niin selkeää että ymmärsin varmaan 80%! Se oli ihmeellistä sekin.
Niin ei minun communication-luennolla toki pitänyt olla, vaan psykologian maisteriopintojen luennolla, josta Natalia minulle eilen vihjaisi, ja joka ei sitten ollutkaan salissa jossa hän luuli, vaan siellä oli tämä viestintätäti. Oikean luennon löysin lopulta viestinnän luennon tauolla viereisestä salista. Eipä harmita silti, kamalasti.
Eilen oltiin yliopistoliikunnasssa seinäkiipeilemässä lopulta! Oli kivaa kuin mikä. Ennen sitä piti hankkia turhuuksienturhuuslääkärintodistus sopivuudesta urheilemaan, jonka Sonia oli onnistunut saamaan kampuksen lääkäriasemalta ilmaiseksi, mutta joka sen lopetettua moiset tarkastukset maksoi minulle ja Lucasille 22€ per nenä.
Opeteltiin sitten toisen varmistamista, katosta roikkuvan köyden toisessa päässä olin minä ja toisessa toinen kiipijä, ja vuorotellen toinen kiipesi ja toinen varmisti. Minulla meni, kuten tavallista, keskimääräistä pidempään oppia kaikki kädenliikkeet varmistuksessa (voisin myös syyttää kieliongelmia), mutta kun ympärillä on pääasiassa ystävällisiä ihmisiä, en hermostunut paljoakaan. Opettaja puhui lähinnä ranskaa ja pääsi naurunremakan kohteeksi yrittäessään mukamas puhua englantia, emh, ranskaksi, mutta persoonana hänkin oli todella lämmin. Ihan hyvin osaan kuvitella jossain alpeilla hassu hattu päässä remuamassa, plus kuulemma pyörittää myös jongleerauskurssia.
Eilen saapui uusi erasmus-opiskelija Espanjasta, hyvin kiltti mutta vielä kovin epävarma. Oltiin huoneessani, juotiin teetä, jotkut kaljaa, oltiin rauhassa, leikin Sonian TV-kortilla jonka sain kuin sainkin helposti toimimaan Linuxissa. Senmoisen 40€:llä voisin ehkä ostaa ihtekin, hm toimiikohan DVB-T -asia varmasti Suomessakin, no ei ainakaan kaapeliverkossa. Lisäksi himoan edelleen parempaa keinoa keittää teetä (teenhöyrystinpannu 50€ tai vedenkeitin 15€+pannu) ja polkupyörää, äh äh.
Tällä viikolla alkoi yliopistoravintola olla auki sekä päivällä 11:15-13:30 että illalla johonkin 20 asti. Eli ei tartte huolehtia viikolla ruoasta ehkä paljo yhtää!
Iloisia ovat pienet auttamiset, tytöt yliopiston käytävillä pyytämässä apua luokan löytämiseen tai suuria esineitä kantavat miehet kauppakeskuksissa pyytämässä avaamaan ovia. No, jälkimmäisiä oli vain yksi, ja ovia.
Setä hymisi itselleen puhelinkaupassa, kun, halutessaan hetken ranskan puhumisen jälkeen puhua englantia tämän kanssa, osasi vääntää “carte bleu”:n, jolla nimellä visaa täällä kutsuvat, englanniksi “blue card”:ksi. No, eipä tämäkään tiennyt, kutsutaanko sitä englanniksi vain visaksi, kun se sana taas tarkoittaa viisumia kanssa.
Selvisi sitten, että 69€ maksaa prepaid-liittymä, jolla saa intterwepin kännykkään. Siitä tosin 30 € antavat pankkitilille takaisin, ja siihen kuulemma sisältyy 2h (20€ tms) intternet-aikaa. Eli eivät veloita tiedonsiirron määrän, vaan sen perusteella, kauanko linjoilla lojuu. Vaikuttaa tosin hankalalta, minkä perusteella sitten määrittävät kuinka kauan olen netissä. Eikä tämä oikein tiedä tarvitseeko koko netti kännyssä -asiaa muutenkaan.
Eikä tämä ole vielä löytänyt ranskasta hyvää vihreätä teetä, nytkin juo kitkerää twiningsiä kahvilassa. Kamala houkutus ostaa täältä joku hieno filtterikeitin, 50€ menisi siihen ja milläs hitolla sen sitten kotiin kannat. No, helpommin toki kuin pyörän, jonka ostosta myös haaveilee. Ei kyllä ole sitä irtoteetäkään vielä.
Tänään olisi Latinoclubissa ilmeisesti jokku pirskeet erasmuslaisten kanssa, törmäsi taas turkkilaisten porukkaan kadulla ja mainostivat. Ajattelee kyllä, että kivaa olla sen verran tykätty että tulee kuulleeksi moisista, mitään oikeaa informaatiokanavaa kun ei ole. Kyllä siellä varmaan tanssittua/hypittyä tulee, ei siinä mitään. Huominen on sitten omistettu ranskan opiskelulle, alkaa motivaatiota kertyä aika hyvin.
Kokonaisuudessa koko homma tuntuu aika irtonaiselta. Haluis lopulta olla vain ja miettiä omia ajatuksiaan rauhassa, mutta kamalasti täytyy riuhtoa joka suuntaan. Vai itsekö sitä vain vaatii? Epävarmuus on aina epävarmuutta. Kaikki suuret siirrot kaikkiin suuntiin tuntuvat olevan odotustilassa, jos osaisi vain pysähtyä nyt, antaa niiden olla, jättää sen kummemmat konkreettiset elämänmuutokset. Olla jotenkin hetken… tyytyväinen, ihan vaan tähän. Kaipaamatta sen syvällisempää yhteyttä kenenkään kanssa, yrittämättä mitään kunnianhimoja. Katsella.
Niin alkaa vakuutella itselleen: Onhan sentään riuhtonut yliopistotyöt ja kesätyöt loppuun, sekä itsen tänne, ja kamalasti riuhtomista se vaatikin. Aika keskittyä siihen, mitä on sisällä, kulkemaan hiljaa, lukemaan ranskaa, kirjoittelemaan gradua, olemaan näiden ystävien kanssa. Osaisiko?
Täällä haisee tupakka. Se tulee kai ulkoa.
Kiitollinen olo. Mutta syy on hassu: tänään heräsin ajoissa ehtiäkseni luennolle, joka wepissä olleen aikataulun mukaan oli tänään. Mutta se onkin ilmoitustaulun mukaan vasta viikon päästä. No, ei harmita: olen kerrankin ilmeisesti nukkunut sopivan määrän, ja on hienoa olla ajoissa hereillä ja voida tehdä mitä huvittaa.
Christopher teki taas ruokaa eilen, oli kovin hyvää, kasviksia, couscousta ja makkaraa. Seurassamme oli myös ekavuotinen insinööriopiskelija Mathilde, kovin rento likka – tosin ei puhu englantia, joten yhteistä kieltä on yhtä monta sanaa kuin minä osaan ranskaa. Itse olin eilen illalla tosin ihan pihalla vaihteeksi, tiedä sitten johtuiko se liiasta nukkumisesta, mutta oli ihan mukavaa. Näytin vaihteeksi valituskuorovideon yms. Nyt meillä on kontakti meni sen sijaan yli hilseen heillä.
Kirjastossa on kylmä. Taidan lähteä kaupungille toimittamaan leimatun todistuksen asumisestani (pelkkä allekirjoitettu ei riittänyt) ja yrittämään löytää edes jostain kännykkäliittymäliikkeestä jonkun, joka tietää mikä on GPRS/netti kännyverkon kautta.