Erasmus-matkakertomus:

• ODF (Open Document Format, tehty OpenOfficella)
  
• PDF

En minä oikeasti tätä asennetta jaksa kovin kauaa ylläpitää. Koko viikko on ollut täynnä raskaita tunteita sisällä ja ulkona, vaikka toisaalta kaikki onkin hyvin. En jaksa enää Ranskaa ja motivaatio kielenkin opiskeluun on totta puhuen aika alhaalla. Toki nautin siitä kauneudesta mitä täällä on. Tykkään edelleen ympärilläni olevista ihmisistä, mutta en yritä enää. En koe huonoa omaatuntoa siitä, että niistä, joista ei ole tähän mennessä tullut läheisiä, ei varmaan tulekaan.

Tekemistä on kovin paljon koko ajan. Maanantaina kesän tulot varmistuivat Googlen Summer of Code -opiskelijahankkeessa. Nyt sitten vain tasapainotellaan kesä gradun ja duunin välillä. Ihan kuin kesällä ei riittäisi muutenkin kaikenlaista säädettävää kun on tullut oltua vähän Ranskassa. Duuni on kyllä sinänsä uskomattoman mielenkiintoista, ja ekaa kertaa arvostetaan oikeasti käytettävyysosaamistani ja koodaus jäänee suhteellisen vähälle.

Tajusin tänään, että opin ehkä tämän vuoden jälkeen arvostamaan enemmän niitä ystäviä, jotka minulla on Suomessa. Suhtautumaan niihin enemmän pysyvinä. Haluan nyt kasvattaa elämääni, kasvattaa tilaa siinä siten, että voin vahvempana toivottaa tervetulleeksi ne jotka minun elämääni annetaan. Antaa enemmän. Voi, kun voisin. Jaksaa kiinnostua siitä, enkä antautua arjen puuduttavuudelle.

Sunnuntaina käytiin Luxemburgissa. Siellä oli kaupungin keskellä semmoinen laakso, jossa oli pieni kylä! Oltiin ihmeissään siitä kauneudesta. Laitan ehkä kuvia joskus. Käytiin myös Ozzyn kanssa modernin taiteen museossa, jonne Nejib ei halunnut sisään. Ostettiin hävyttömän kalliit 4€ juomat, Ozzy fruitien (vaimikäseon) tapaisen, minä vihreän teen. Mutta ihanan rakennuksen ja valon ja tunnelman takia se oli sen arvoista. Myöhemmin tavattiin suomalainen nainen kadulla, Nejib kysyi siltä tietä ja selvisi että se on työmatkalla Suomesta. Oli mukavaa toisaalta, mutta vähän vaivaantunutta. En tajunnut edes esitellä itseäni sille.

Tänään lähetin gradun nykyisen version Saila Ovaskalle, joka graduani ohjaa. Olen ollut jotakuinkin tyytyväinen tähän asti saamaani palautteeseen. Nyt on vapaa olo, hetken tyhjennän nyt päätäni ja annan tämän flunssan laskeutua.

Etäsuhteilu Minnan kanssa on toisaalta rasittavaa ja toisaalta ihan tervettä. Kun yhteys on luotava ja ylläpidettävä pääasiassa vain sanoilla, siitä tulee ihan erilaista. Google Docs on yllättävän hyvä työkalu semmoisen pitkäjänteisemmän parisuhdekommunikaation hoitoon, muuten :).

Keskiviikkona oli suuri elämys mulle se kun opetin taas PHP:ta täällä tavatulle Sabirille, englannin ja ranskan ja suomen sekasotkulla. No enimmäkseen englanniksi. Piirreltiin kuvia paperille, että kun kirjoitat tämmöistä koodia niin näin lentelee viestit palvelimen ja käyttäjän selaimen välillä (pipareita ja sessionhallintaa opetin). Ja vitsi kun oli voitoniloinen tunne kun oikeasti jokin asia selvisi! Huomenna se tulee uudestaan, ellen sano että sori nukun flunssaa pois. Se toi mulle Suomesta neljän viljan puuroa lahjaks, oon ollu onnellisempi aamuina nyt.

Ainii, ja oon taas käyny uimassa. Kivaa on se, kun jaksaa paremmin sit. Viimeks ns. eilen torstaina. Sielläköhän sain tän flunssan. Saisivat jo keksiä täälläkin, että sauna uimahallissa on hyvä juttu! Siellä tunnen itseni ulkomaalaiseksi, mietin että millaisinkohan silmin nämä paikalliset täällä näkevät tämän paikan ja nämä ihmiset, ja minut.

Kiitän Jumalaa, vaikka välillä se tuntuu ristiriitaiselta. Kuiskailen vain tai rääyn kadulla halleluujaani, vaikka olenkin nyt yksin sen kanssa, vähän samalla tavoin, kuin uskovaisten kanssa olen usein yksin hyvinkin syvälle menevien epäilysteni kanssa. Koenpa ainakin jotenkin tietäväni toisaalta, miten itse asiaan suhtaudun: missä menen suhteeni kanssa Häneen, jota voin vain toivoa oppivani tuntemaan.

Olin hermostunut matkasöhellyksestä. Vaikka oli täpärällä, jopa junamatkan jälkeinen unentokkurassa Pariisissa suoritettu vaihdollinen metromatka onnistui siinä 50 minuutissa joka siihen oli. Gare de l’Est juna-asemalta bussipysäkille, jolta bussi Beauvais’n lentokentälle lähti – pääsin jopa bussiin, vaikka eivät olleet lähettäneet minulle lippua parinkaan pyynnön sähköpostitse jälkeen. Olin kuulemma laittanut sukunimen etunimikenttään ja toisinpäin internet-varauksessa (nom=sukunimi, prénom=etunimi, hämää aina vain).

Lento oli lyhyt ja kivuton, ja bussikuski East midlandsin kentältä Loughboroughiin [~lofboro] oli mukava. Hotellin löytäminen oli vähän hankalaa. Huoneessa on netti joka toimii sata kertaa paremmin kuin se joka minulle tulee Metziin asuntolaan.

Sitten nokosille huonon yönukkumisen takia, ja juttelua Minnan kanssa. Ja illalla ruoanhankintaretkelle (kellonajat Suomen ajassa):

[23:05] <pilpi> käytin äskön ekaa kertaa itsepalvelukauppamaksua
[23:06] <pilpi> mennään siihen koneelle, laitetaan ostettavien
juttujen viivakoodeja siihen lukijaan, sitten pitää laittaa kamat
sen viivakoodipöydän viereen punnitsemisasiaan
[23:07] <pilpi> sitten vasta kun on laittanu kaikki
viivakoodilukijan läpi ja maksanu niin punnitsemisasialta voi
siirtää kamat kassiin.
[23:07] <pilpi> eikä kenellekään täytynyt puhua
[23:07] <pilpi> pian on koko ihmiskunta koneilla korvattu sitten
[23:09] <pilpi> mutta oli jännää kokeilla sitä kummiskiii
[23:10] <pilpi> söin fish&chipsin ravintolassa
[23:10] <pilpi> oli tosi tylsä ruoka se.
[23:12] <pilpi> ei se pahaa ollu, se nyt vaan oli ranskiksia ja
kalaa, kumpikaa ei erityistä

Siksi piti siis ruokakaupassa käydä että tämä on halpa hotelli jossa ei saa ruokaa. Ei se kone selittänyt alkuunkaan, miksi pitää punnitsemisasialla pitää kaikki kunnes maksaa. Varmaan se halus jotenkin pitää prosessin käsissä: kun lopussa ruudullä näkyy lista asioista joita olet ostamassa (haluatko varmasti maksaa) niin käyttäjä voi verrata punnitsemisasialla olevia tavaroita siihen listaan. “Tosiaan joo, näitä olen ostamassa.” Lisäksi se kone puhui koko ajan tosi kovaan ääneen ohjeita, joista osa oli tosi hämmentäviä koneen sisäisen tilan kuvauksia, mutta joita seurasi aina selkeä käskytoimintaohje.

00:09:04 <pilpi> mä tykkään brittitelkkarista
00:09:15 <pilpi> nää on jotenkin lapsekkaita ja suoria
00:09:22 <pilpi> hyväntahtoisi
00:11:02 <pilpi> nyt on väittelyohjelma
00:11:07 <pilpi> jossa kaikilla on vaan kivaa!
00:11:22 <pilpi> voiskohan tää koskaa toimia suomessa
00:11:38 <pilpi> suomalaiset vaan heti ku joku argumentois jotain ni huutais
00:11:42 <pilpi> SÄ VAAN VIHAAT MUA

Kyseinen ohjelma oli siis nimeltään Argumental, ilmeisesti. Ja sitten seuraavassa kivasti:  “If you’re into shows where some people sing pop tunes while other people try to guess what those tunes are, let me tell you, you might  be in for a treat!” (Never Mind the Buzzcocks)

Pari minuuttia myöhemmin ovelle koputettiin taas. Tai siis ei taas, no kuitenkin. Sisään tuli kiltin oloinen vanha ranskalainen rouvashenkilö, joka sanoi:

- HEI OLEN GESTAPO (la directrice) JA TULIN RAIDAAMAAN KÄMPPÄSI NÄIN AAMUSELLA, MISSÄS KUNNOSSA TÄMÄ MIELESTÄSI ON?
- Sori tota mä just heräsin tässä, umm…
- HUI ONPAS OIKEIN KAMALASSA (lamentable) KUNNOSSA TÄMÄ, NO EN ANNA KIRJALLISTA VAROITUSTA MUTTA SUULLISEN SAAT, KAS NÄIN
- *Naurahtaa* no tota, itse asiassa…
- EI OLE HAUSKAA TÄMÄ! PERJANTAINA TULEN UUDESTAAN JA SITTEN KATSOTAAN.
- No, selv…

En ehtinyt lauseeni loppuun, kun täti sulki oven perässään. No vähän oli ehkä väritetty toi kuvaus, joo, mut periaattees. Ei se oikeasti huutanutkaan. Luin tosiaan syksyllä vuokrasopimuksesta ihmeissäni että niillä tosiaan oikeasti on oikeus tehdä tupatarkastuksia, mutta ei ennen tätä ollut osunut kohdalle.

Jäin pohtimaan tilannetta. Oli hauskaa että onnistuin suhtautumaan tätiin niin huvittuneesti, kun se yritti olla uhkaava. Onneksi olen hidas suustani (erityisesti ranskaks), olisin muuten voinut sanoa sille vaikka:

- Hei kuule. MÄ maksan TEILLE tästä kämpästä, ja tää on sitä paitsi ihan puhdas! Että jotain rotia. No vähän on kamoja kyllä pöytä täynnä, mut periaatteessa, kuvitteletteko oikeesti että siivoon vaan koko ajan tätä enkä muuta tee?  Mutta kun nyt tulit kysymään mun mielipidettä, niin miksi täällä on paskat keittiöt, ettekä nettiyhteyttäkään ole vielä saaneet aikaiseksi puheista huolimatta, ja mikä läppä tää “jääkaappi” on hei?

No, onneks ei tullut viime viikolla käymään, kun Minna oli vierailemassa. Vieraiden pitäminen kämpässä kun on kielletty vuokrasopimuksessa… Oikeasti tosin, on se kiva kun meistä pidetään huolta näin rakastavasti, meidän hyväkshän ne vaan kattelee perään vähän tollai, ja kämppäkin on oikeasti kiva. Kivasti.

päivitys:
18:42:38 <pilpi> oli muuten ton aamuisen metelin ansiosta ilmestyny keittiöön ROSKIS
18:42:55 <pilpi> ilmesesti ovat kyllästyneet siihen et väki jättää roskansa   sinne ja sit sulkevat keittiön
18:43:05 <pilpi> aika industrial-grade jopa
18:43:15 <pilpi> tosin pelkästään meijän kerrokseen ilmesesti :D
18:43:46 <pilpi> oltiin ongelmallisin kerros sit

• Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun = My grandma hatched my mom, my mom hatched me (song)
• Appilan pappilan apupapin papupata pankolla porisee ja kuohuu = Appila vicarage’s assistant pastor’s beanpot is steaming and boiling on the stove

I find the kind with lots of declinations (declensions) particularly interesting (I found the translations on the page rather poor):

• syyttämättäjättämispäätöksestään = of his/her decision to refrain from accusing (this is real Finnish, probably used in official documents and news with bureaucratic language)
• epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkään ~  even with his quality of having a lack of having been made disorganized OR even with his state of having a lack of having disorganized* (something, object not mentioned; no Finn understands this intuitively and most even not after trying)

* According to Yahoo! Answers, alternative translations include “even with its quality of not being possible to be made irrational.” and “not even when taking into account his/her/its way/ability/tendency of not disorganizing” but I think they are wrong.

(Stopped using Flock after realizing YouTube does not work in it, although other Flash videos do.)

Lisäksi www.talitakuum.fi tuli linjoille perjantaina. Olen ylpeä, sekä sivuista että Helistä&Sallasta.

Tarina alkaa siitä, että marras-joulukuussa havaitsin, että lisää palvelumaksuja ovat alkaneet ottaa Osuuspankissa. Oletin, että tämä johtuu siitä että olin ikääntynyt. Lähetin viestin verkkopankissa, että haluaisin sulkea toisen palvelumaksuja korottavan tilin, joka oli muutoinkin vähällä käytöllä.

Lähettivät verkkopankissa viestin – kuten aina, ilmoittamatta uudesta verkkopankissa olevasta viestistä minulle mitenkään: kertoivat, etteivät voi sulkea tiliä koska on suoraveloituksia. (Eivät toki tarjoutuneet  sulkemaan suoraveloituksia.)

Etsin horror-käyttöliittymästään ja lopulta löysin, miten suoraveloitukset siirretään toiselle tilille. Lähetin uuden viestin pyytäen sulkemaan tilin, ja kertoivat, etteivät voi sulkea tiliä ilman verkkovaltakirjaa – samassa käyttöliittymässä lähettämäni, ihan yhtä vapaamuotoinen viesti joka pyysi samaa asiaa, ei kelvannut. No, lähetin verkkovaltakirjan, etsittyäni sen horror-käyttöliittymästä.

Tammikuun puolivälissä yritin kirjautua verkkopankkiin. Verkkopankki sanoi vaan että “tämä toiminto ei toimi juuri nyt” tms. Tämä toistui reilun viikon ajan. Jaha, en sitten voi maksaa laskuja.  Tänään, puolentoista viikon jälkeen, sain viimein puhelimitse kiinni jonkun verkossa jätetyn soittopyynnön, äidin käynnin konttorissa, ja äidin useamman puhelun, ja vielä yhden oman lisäsoittopyyntöni, jälkeen. Pankkitäti lupas selvitellä ja soittaa mulle huomenna uudestaan.

Ennen kuin tänään en ees tienny, että itse asiassa verkkopankkitunnukset oli suljettu. Oli kuulemma Helsingin Osuuspankkiin sidottu tunnukset, ja kun lähetin valtakirjan sulkea tilin niin sulkivat tunnuksetkin kysymättä. Ja kuinkas muuten, vastuu ongelmasta vieritetään minulle: jos laskut jää maksamatta, oma on ongelmas, ei se meijän vika ole että ollaan kysymättä suljettu sulta mahollisuus maksaa ne.

Ja kaikki tämä siksi, että pankki oli ilmoittamatta alkanut veloittaa minulta palveluista, joita en käyttänyt. Jos asiakaspalveluun olisi kiinnitetty yhtään huomiota, minulta olisi vähintään kysytty, haluanko maksaa tästä palvelusta – tai kun haluan lopettaa maksamasta tyhjästä, en olisi joutunut käyttämään useampaa työtuntia tämän tavoitteen saavuttamiseen. Ottaako oikeasti kaikki tätä paskaa niskaan pankeilta nykyään?

Saa nähä. Onneks meen Suomeen 2vk päästä, tuskin tässä suurta katastrofia ehtii tapahtumaan. Ilman sitä pitäisi kai alkaa etsiä lähintä kaupunkia, jossa on suurlähetystö, jotta voin antaa valtakirjan avata verkkopankkitunnukset, joiden sulkemiseen en ole antanut valtakirjaa.

Yliopisto järkkäsi semmoisen kampanjan, Devine qui vient manger dimanche?, että ranskalaiset perheet voi ilmoittautua tarjoamaan lounasta ulkomaalaisille opiskelijoille tutustumisen merkeissä.

Perhe oli kovin kiva, ja osoittautui että niiden tytär on Tampereella opiskelemassa saman aikaa kuin minä olen täällä. Skypetettiin sen kanssa sitten.

Syömään oli yllättäen kanssa kutsuttu tsekkityttö joka osottautu asumaan mun yläkerrassa, hauskaa oli se.

Lounas koostui aperitiiveistä, (blinejä + dippiä + shampanjaa/kuoharia), pääruokana oli seitiä kastikkeessa, jälkiruokana kotitekoista Galette de Roi:ta (“kuninkaanpiiras”), jonka sisältä tsekkityttö löysi posliinisen pikku figuurin jonka perusteella todettiin että hän on nyt sitten kuningatar.

Viiniä oli tarjolla riittävästi ja tunsinkin itseni jossain vaiheessa pikkuisen humaltuneeksi. Saimme kutsun myös lähikaupungissa olevaan jazz-konserttiin.

Nyt olen ihan naatti. Viimeiset, öö, kolme päivää aikamoista sosiaalisuutta. Kivaahan se, mutta kyllä sitä tulee välillä jännittäneeksikin sen verran että vie voimat.

Kävin katsomassa postit. Sain superhienon kirjeen, tai oikeastaan multimeediateoksen, Heliltä. Esittelin sen multimeediaosuutta loppuillan aikana ranskiksille. Hitsi.

Sitten istuin ranskalaisten kanssa syömässä päivällistä. En ymmärtänyt mitään, mutta tunsin yhtä lukuunottamatta ihmiset sen verran, että tiesin heidät ystävällismielisiksi joten olin melko rentona. Ehkä sen takia että koin itseni rohkeaksi esitelmien jälkeen.

Läppä lensi ja jossain vaiheessa havaitsin että ne puhuu minusta. En siis ymmärrä vielä paljoakaan, kun ranskikset puhuu epämuodollisesti keskenänsä. Yksi kavereista kertoi sitten erikseen minulle, että oli sanonut toiselle pöydässä olevalle, että tämän toisen pitäis antaa poskipusu minulle. Mistä ikinä syystä. (Pojat ei siis anna toisilleen poskipusuja täällä, tytöt ja pojat vaan keskenänsä.) Totesin siihen, että “vas-y!” (“siitä vaan!”), ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain ranskaksi ranskankielisen ihmisporukan nauramaan vitsilleni.

Myöhemmin illalla oltiin naapureiden kanssa kupposella, ja vaikka oli monta hetkeä kun en ymmärtänyt mistä puhuttiin, onnistuin heittämään pari letkautusta jotka sai porukan nauramaan. Kivaa semmoinen.

Tiistaina oltiin kiipeilyporukan kanssa syömässä – pitkän kaavan mukaan – ja keilaamassa. Punaviiniä ja crème fraîche -pohjainen lohipitsa. Hyvää oli. Sain parhaat pisteet kuusihenkisestä joukostamme, mutta voitto tuntui vähän tylsältä kun en jaksanut oikein tutustua ranskalaisiin seurassamme. Onneksi oli tuttu vaihtariporukka myös siinä.

Tänään on yleislakko. Vähän hiljaista on minunkin luonani.

Muokattu 28.1.: lisätty tieto Thionvillen kirpparista.

Elämä alkoi tasaantua kun ihmisiäkin alkoi olla ympärillä. Kuitenkaan ihan omanlaisia ihmisiä ei lähelle löytynyt, mutta läheisyyttä kuitenkin riitti tarpeeksi, jotta eläminen tasaantui. Aloin käydä luennoilla, joista lopulta jäi jäljelle vain ranskankurssi ja yksi psykologiankurssi, jota en sitäkään ajatellut lopulta suorittaa. Keväällä olin oman alan, ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen kursseilla, mutta en taida niistäkään saada suorituksia – kielitaidolle olivat kuitenkin kovin arvokkaita. Gradutyö sai sosiaalisen elämän ohella prioriteetin.

Lopulta kaikki suuremmat käytännön asiat tuli hoidettua:

• vakuutuksen ja pankkitilin hankkiminen, joka onneksi hoidettiin pitkälti ujon ja näennäisesti kielitaidottoman opiskelijapojan puolesta ;), itse piti vain mennä pankkiin minulle varattuun tapaamiseen ja sanoa että tämmönen tili on kuulemma tekeillä.
• ilmoittautuminen yliopistoon ja vielä tiedekuntaan,
• opiskelijakortin hankkiminen (mm. jotta saa yliopistoruokaa),
• lääkärillä käyminen jotta pääsee yliopistoliikuntaan (liikuntamaksu 10 e, lääkäri reilu 20 e jonka kai saa KELAlta takaisin, jos haluaa uida niin se vielä 10e/vuosi päälle, ma&to klo 12-14, seinäkiipeilyä, taekwondoa ym myös tarjolla – linkki PDF:ään sivun alalaidassa)
• asumistodistuksen hankkiminen pankkitilin hankkimista varten,
• eri papereiden kerääminen ranskalaista CAF-opintotukea varten (jonka lopulta hoisi loppuun yllättäen CROUS, vuokranantajafirma (Tosin CAF, paikallinen jotakuinkin KELAa vastaava laitos, tajusi vasta joulukuussa pyytää syntymätodistuksen, tai suomalaisittain otteen siviilirekisteristä, jonka ensin luulin jäävän tarpeettomaksi maksettuani siitä seurakuntayhtymälle joitain euroja.)
• erinäisten pienen tavaroiden hankkiminen (lista alla).

Hankittua (vuokrahuoneet on kalustettuja, joten sänkyä, pöytää, jääkaappia ym ei tarvinnut lähteä ostamaan):

• vedenkeitin
• radio
• pienempi kansio päivittäisiä yliopistopapereita varten
• kierrevihko
• teepannu,filtteri
• kupit, lautaset, aseet
• tiskiharja ja aine
• pyykkiaine
• käsipyyhe

Jos olisin tiennyt siitä ajoissa, Rue de Wad-Billyllä tai siltä kääntyessä keskustaan päin Rue Mazellelle on pieni kirpparikauppa (“marche d’occasions”), josta astiat yms löytää halvalla. Lähin varsinainen kirppari on thionvillessä (lisää brocantes www-osoite). Rue mazellelta, joka siis on keskustasta Porte des Allemands:lle päin olevalla alueella, löytyy muitakin kivoja pikkukauppoja kuten naamiaiskauppa ja English Bookstore. Lisäksi Thionvillessä, naapurikaupungissa on ulkokirppari mikä on kiva, ostettiin kaverille sieltä mm. 5€ pieni uuni – siitä tietoa ilmeisesti Vide-Greniersin sivuilla

Vuokranmaksu onnistuu täällä helpoiten Visalla (joko paikallisella, jonka saat pankkitilin avatessa, tai suomalaisella) asuntotoimistossa, joskin käteiselläkin onnistuu rajoitettuina aikoina. Helpoin tapa saada käteistä näyttää olevan siirtää suomalaiselta tililtä ilmaiseksi eurooppalaisella tilisiirrolla rahaa ranskalaiselle tilille ja nostaa kortilla ranskalaiselta tililtä. Tämä koska automaatista rahan nostaminen suomalaisella Visalla maksaa joitain euroja joka kerta.

Baarit ei välttämättä ole auki paljoa kahta-kolmea myöhempään jos siihenkään – en tosin ole kokeillut.

Tapa jolla kuljin Tampereelta ja takaisin oli Ryanairin lento Frankfurt-Hahniin ja sieltä suora Flibcon bussi lähtee/tulee pysäkille lähelle juna-asemaa, Hotel Royal/Hotel Blue Marinen viereen.

Metz on aika rauhallinen kaupunki. Vaihtareita riittää kyllä, mutta useimmat lykätään St. Quentinin kämppiin, jotka on vanhempia ja joihin saa kuulemma huonosti netin, ja St. Quentin on bussimatkan päässä keskustasta ja yliopistosta. Itse sain Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen Poika Isokoskelta  neuvon hankkia kämpän Saulcysta eli yliopistosaarelta, joka on lähellä keskustaa – ei ole ollut tarvetta bussikorttiin. Vaihtarielämä on pääasiassa St. Quentinissa – itse en suuresti ole kaivannut. Kääntöpuoli on että monet kuulemma oppivat siellä paremmin espanjaa kuin ranskaa. Saulcyssa on ehkä kymmenkunta vaihtaria.

Nettiä ei saa kai lainkaan St. Quentiniin (paitsi “mokkulaan” perustuvan, ja ne on aika kalliita), tosin tämä saattaa muuttua. Puhelinyhtiöiden kanssa saattaa olla vaikeaa saulcyllekin hankkiessa nettiä, kannattaa vertailla. Asuntolassa on käytäntönä jakaa nettiyhteys kun joku naapuri sen ostaa, näin itse sain lopulta netin. Linjan avaaminen saattaa maksaa erikseen, tosin sen saa kai opiskelijat tai alle 26-v puoleen hintaan. Jos lähtiessä mainitsee että lähtee pysyvästi ranskasta, ei tarvitse maksaa liittymän sulkemisesta. Saulcylle on luvattu syksyksi 2009 yliopiston kiinteää nettiä vuokraan sisältyvänä – tosin tätä luvattiin jo syksyksi 2008 myös. Toisaalta St. Quentinissa on vähän paremmat sosiaaliset tilat.

Rohkeella asenteella kannattaa lähteä ja höpistä ranskaa vaikka osais kuinka vähän aluks, oma tasoni on tällä hetkellä se että luentoja ymmärtää jo jotenkuten (useimmat proffat puhuu luennoilla selkeämpää ranskaa kuin ranskikset keskenään) vaikka kuunteleminen uuvuttaakin, ja lounaspöytäkeskustelut ranskaks sujuu jo neljän kuukauden jälkeen sillai aika kivasti, vaikka ei kaikkea ymmärräkään niin nää selittää mielellään. Englantia puhuvia vaihtareita kuitenkin riittää: sen mukaan, kuinka paljon haluaa oppia ranskaa, tässä hengaa niidenkin kanssa. Muutenkin sosiaalisen kulttuurin pehmeyttä ja ystävällisyyttä on yllättyny, vaikka on siinä vähän pidättyvämpään suomalaisuuteen tottuneella ehkä vähän opettelemistakin.

Yliopistoravintolan ruoka on vähän yksipuolisempaa kuin suomessa, mutta minusta ihan riittävää silti, hinta 2,70e, Saulcyn yksi ravintoloista on päivällä 11.15-13.30 lisäksi auki myös illalla 18-20. Eka ateriani:
http://pilpi.net/photos/travels/metz-2008-10/p1130095.jpg.html

Saulcyn kämppäni, tosin tämä Bâtiment 5 on moderneimmasta päästä, muissa rakennuksissa on vähän vanhempia kämppiä. Yhteinen keittiö ja kylppäri siis – ellei ole ehdotonta tarvetta, ei kannata ehkä hakea kylppärillistä huonetta (Bâtiment 2), koska kylppäri syö muutenkin pienen huoneen koosta suuren osan. Yksiötä hain, mutta ei taida kukaan vaihtari olla saanut semmoista. Yksi ihan hyvä vaihtoehto voi olla yrittää hakea kimppakämppää keskustasta, tosin sitä varten pitäisi olla pääsy yliopiston ilmoitustaululle oikeaan aikaan…
http://pilpi.net/photos/travels/metz-2008-09/8P1120946.JPG.html
http://pilpi.net/photos/travels/metz-2008-09/9P1120864.JPG.html
http://pilpi.net/photos/travels/metz-2008-09/10P1120865_001.JPG.html
http://pilpi.net/photos/travels/metz-2008-09/P1120869.JPG.html

Muita kuvia Metzistä ja lähimailta, neljä albumillista: http://pilpi.net/photos/travels/

ISIC-kortista, jota Erasmus-muistilistassa suositellaan, sen sijaan ei ollut mitään hyötyä.

Tietojenkäsittelyn ja matikan kursseja on kyllä, mutta tarkempia tietoja kannattaa varmaan kysellä mailitse joltain paikalliselta proffalta. Itse oon ollut tietojenkäsittelyn(=informatique)/Interaction Humain Machine -proffa Gabriel Michelin kanssa tekemisissä, joka on ollut myös Tampereella ja on hyvin ystävällinen persoona: gabrielmich ät gmail piste com

Englanninkielistä opetusta en usko että löydät – olin ekaa kertaa tulossa tänne 2004, ja silloin kuulin jotain huhuja, että sellaista voisi olla tulossa, mutta sittemmin en ole kuullut mitään, ja vaikuttaa vähän siltä ettei paikallisten opiskelijoiden englannin taidot välttämättä riittäisi (kaikki ranskalaiset tuntuu valittavan, että englannin oppiminen on niin vaikeaa ja opetus huonoa). Itse asiassa onnistuin välttämään koko Study agreement -sopimuksen tekemisen, tein sen vasta täällä. Olen pääsiassa kirjoittamassa gradua, joten kurssit ei ole niin tärkeitä minulle. Nyt olen kahdella ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen/käytettävyyden/ergonomian kurssilla, jotka on ihan kivoja, mutta en välttämättä saa niistä oikeasti suorituksia. Eli saattaa olla, että oikeasti saan suoritukset vain kahdesta ranskankurssista.

Täällä opinnot  on jaettu vuosikursseittain, joka vuodella on  yhteinen lukujärjestys, jossa ilmeisesti on jonkin verran valinnaisuutta. Kurssien löytämiseen vinkkejä:

http://www.mim.univ-metz.fr/

Laitoksen sivuilta löytyy nyt meneillään olevia kursseja seuraavaa reittejä kustakin oppiaineesta kunkin vuosikurssin alta:
Valitse oppiaine -> valitse licence tai master -> emploi du temps -sivu tulee:
esim: http://www.mim.univ-metz.fr/mathematiques/licences/emploi-du-temps – keltaisen laatikon alta Les emplois du temps. Enseignement -otsikon alta löytyy ilmeisesti, mitä kursseja mihinkin vaiheeseen oikeasti kuuluisi; sieltä alavalikosta valitaan minkä vuoden ohjelman haluaa, esim.
http://www.mim.univ-metz.fr/mathematiques/licence/enseignants-licence-3

Mutta en sinällään tosiaan tunne paikallista systeemiä itsekään kauheen hyvin. Kun tuolta saa open nimen selville, voi siltä ehkä kysellä tarkemmin. Kun googleen laittaa site:univ-metz.fr ja sen perään opettajan sukunimen, saa usein ko. opettajan sivun tai yhteystiedot, esim http://www.google.fr/search?q=site%3Auniv-metz.fr+LOUVET