Kuin kala vedessä -järjestön edustaja oli järkännyt minulle hostelliin varauksen ekaksi yöksi ja oli ajoissa vastassa – tosin minibussini oli vielä puoli tuntia sitä aiemmin perillä jonkun-hotellin-jossain pihassa. Eka – ja toistaiseksi vika – poskisuudelma meni kivuttomasti ohi, moisk (no ei edes moisk) ensin oikealle ja sitten vasemmalle poskelle, eikä sitten enempiä iteraatioita sitä. En muista pitikö kukaan kiinni käsillä kenestäkään, olin väsynyt.
Kaiken Suomessa tapahtuneen stressaamisen jälkeen asiat sujuivat Metzissä vähän liiankin helposti. Ainoastaan oman kielitaitoni heikkous, huonosti nukuttu yö ja ranskalaisen “aamiaisen” (leipä, ylipaahdettu leipä marmeladilla, pähkinäsuklaatahnalla tai voilla, kahvi/kaakao/tee, mehu) jälkeinen pitkä aika ennen seuraavaa ruokailumahdollisuutta tulivat tielle.
Aamulla tulivat hakemaan minua hostellilta, ja noukkivat pari saksalaista vaihtaria kyytiin. Vaikka kuin kala vedessä -tyttö yrittikin itsepäisesti puhua ranskaa, päätyi hän ystävällisesti selittämään tärkeimmät asiat minulle myös englanniksi. Aiemmin ihmettelemäni vakuutus- ja pankkiasiat selvisivät, ja meidät pistettiin hankkimaan sekä vakuutus että pankkitili – lopulta käytännössä ilman kuluja, jännää kyllä. Vakuutus maksoi kaikkine kuluineen 42€, mutta kun pankissa avaa tilin, sille saa ilmaiseksi 40€, tai jotain, plus ilmeisesti ilmaisen USB-tikun ja carte bleun, kuten Visaa täällä kutsuvat. Hämmentävää. Sitten mentiin asuntotoimistoon ja annettiin vain näihin uusiin vakuutuksiin ja pankkitileihin liittyvät dokumentit. Koska minulla oli jo ennestään Visa, sain maksettua vuokrani ja takuumaksun samantien.
Ja nyt on sitten kiva pieni huone asuntolassa. Ja ilmeisesti chambre renovée tarkoitti tosiaan jotain, tämä on ihan aikuisten oikeasti kiva ja siisti! Kokokin on varmaan jotain 2,5m*4m, eli reilusti yli luvatun 9m2:n. Lattia on keltainen, verho on paksu, melko hyvin valotiivis, punainen. Valmiina on sänky, työpöytä, toimistotuoli, pieni jääkaappi ja oma lavuaari, sekä kaappeja ja hyllyjä ja pyörällinen laatikosto. Selvisi tosin, että yövieraita ei saa ottaa, eli jos Suomesta tulee joku käymään niin se pitää piilottaa, sanoi tämä kv-tutorintapaisemme.
Näyttää siltä, että täällä on työttömyysongelmaa – joka kai silti on aika suunnaton – ratkottu palkkaamalla väkeä vähän joka paikkaan. En oikein tiedä mistä kaikesta he ovat vastuussa (kuinka monesta talosta), mutta tällä talolla on oma talon emäntä. Ensi töiksi kun tultiin asumaan, piti käydä lista läpi ja tutkia kaikkien asioiden kunto kämpässä – sängyn, patjan, tuolin, valojen, sähkön, jääkaapin, seinien, katon, kaappien, ikkunoiden, peilin, lavuaarin, ja raportoida onko kunnossa vai onko naarmuja tai muita ongelmia. Ja tämä oli sitten todella tarkkaa hommaa. Käytännössä huomaamaton naarmu, jonka näkee vain jos katsoo todella läheltä, tuli muun muassa peilistä raportoiduksi, kuten myös pienet jäljet katossa, lattioissa, ja seinissä (Murs: traces+saleté, corbeille: cassee, tablette: abimée, …). Kaipa ne pysyvät sitten kunnossa kun on tämmöiunen psykologinen peloite, että varmasti huomaamme jos jotain sotket! Toisaalta myöskään minua tuskin tullaan syyttämään mistään mitä en ole tehnyt.
Ja on tämä kaunis kaupunki. Tosin tuo osa keskustaa minkä löysin, semmoinen mitä ulkoasultaan monissa muissa kaupungeissa ehkä kutsuttaisiin vanhaksi kaupungiksi, ei näyttänyt sisältävän paljon muuta kuin ravintoloita ja jotain turhuuskauppoja. Ruoka ei ollut halpaa, kebab-ateria – mikä tosin oli varsin runsas – maksoi vajaan 8€. Annoin sille pari euroa tippiä, en tiedä onko se tarpeetonta moisessa paikassa.
“Keittiö” on säälittävä, siellä on keittolevy ja siinä se sitten onkin. Pitänee ostaa tänne vedenkeitin. Ärsyttävää kun on näitä pieniä asioita, jotka jäivät kotiin, mutta joita ei tosin näillä hinnoilla olisi järkeä vuodeksi tänne tuodakaan – täältä ostaminen maksaa vähemmän. Pitänee yrittää löytää kirppareita. Minkä tahansa löytäminen tuntuu vaan erityisen vaikealta, aina on kynnys yrittää saada sanoja suustaan. Taidan ainakin nukkua ensi yön ennen kuin yritän mitään erityisempää.
Olen ollut niin pitkään uupunut, että tekee mieli vaan piiloutua sängyn alle vähäksi aikaa. Taidan kuitenkin lähteä kauppaan ostamaan jotain pikkuiseen jääkaappiini. Tätä ruoanhankintapolitiikkaa pitää vielä miettiä. Tällä viikolla saan toivottavasti täkäläisen opiskelijakortin, jolla kuulemma saa opiskelijaravintolasta ravintoa halvalla.
(more…)
